Äitin tytöt:

15.10 perheeseemme syntyi tyttövauva. Inka on suhtautunut vauvaan hyvin ja suojelevaisesti. Välillä ollut hieman mustasukkainenkin huomiosta. Alussa luuli että sitteri oli tarkoitettu myös hänelle ja yllätettiinkin Inka siitä pari kertaa päiväuniltansa nukkumasta. Myös vaunukoppaa kävi kokeilemassa kun oli jäänyt lattialle. Harmi kun ei ennätetty ottaa valokuvaa. Lelujakin sitteriin kantanut ja vauvaa yrittänyt saada leikkiin. Noin viikko vauvan tulosta, Inka alkoi kantamaan lelujansa omaan petiinsä ja hoivailemaan niitä. Ulkoa oli aina kiire sisälle ja jos lelut siirsi pois pedistä, ne kohta ilmaantuivat sinne takaisin. Siinäpä meillä touhua riittikin. Mamilla yksi ja Inkalla yhdeksän vauvaa. Tosin kun Inka väsyi pentujensa hoitoon, jätti ne petiinsä ja itse hyppäsi mamin viereen sänkyyn levähtämään. Tätä kestikin parisen viikkoa.

Vuoden äiti:

 

...Turrilainen siis pääsi turkistaan, jo toiseen kertaan edellisestä kirjoituksesta. Osterin terä 4, jätti turkkiin mukavasti pituutta, mutta ei tehonnut niin hyvin kuin 10 terä, toisella kerralla alkoi jo terä takkuilemaan enemmänkin. Inka on ollut muuten terveenä paitsi että alkukesästä hoideltiin antibiootein puhjennutta anaalirauhasta, onneksi parani nopeasti. Suihkuttelua sai kyllä tehdä monta kertaa päivässä. Koiran kunto on pysynyt hyvänä; jahdatessa kesän pellolla pupujussikoita.

Saipa sellaisen kerran selätettyäkin. Pitkän takaa-ajon jälkeen pupu teki täyskäännöksen, jolloin sen vauhti hidastui ja Inka sai sen kiinni. Siinä me ihmeteltiin??? eikä koira vähiten. Pupu huusi selällään ja Inka päästi sen menemään. Näytästi siltä että Inka olis halunnut leikkiä pupun kanssa piirileikkiä eikä ymmärtänyt miksi se ei leikkiin lähtenyt.

...tuonne se sitten meni.

Inka on saanut uusia kavereita lähipiiriin:

Pelottava kaveri Onni, jota Inka kummasteli alkuun eikä päästänyt lähelle.

Miska, ihan ok tyyppi, pentu mikä pentu kuitenkin.

ja Lilo 1 1/2 v. Pyryn, Oonan ja Lulun lauman jatkeena.

Tässä myös muutama kuva ensimmäisiltä vesiäistreffeiltä:

Elokuun lopussa siskon tyttö Ella 4v. osallistui Inkan kanssa Kainuun eläinsuojeluyhdistyksen järjestämään match showhun, lapsi ja koira luokkaan:

hienosti meni ja vielä poseerauskuva voittajaparista:

Inka onkin jo pennusta tottunut touhuamaan lasten kanssa. Parin viikon kuluttua meidän perheeseen odotetaan syntyväksi esikoisvauvaa, katsotaan mikä lienee Inkan reaktio kun vauva tuleekin jäädäkseen.

Tämä karvakuono ei ole päässyt vielä turkistaan vaikka pahimmat loskakelit alkavat olla jo ohi. Kinoksissa riittää lunta, mutta tiet ovat jo sulana ja on päästy käymään metsälenkeilläkin. Tänään nähtiin ensimmäiset joutsenet ja löydettiin kahden hirven jättämät jäljet. Kovasti Inka näitä hajuja nuuskutteli ja olisi seuraamaankin niitä lähtenyt. Neljättä viikkoa odotellaan postista saapuvaksi uutta trimmerin terää joka on luvattu toimittaa viimeistään tällä viikolla. Ehkäpä meillä on viikonlopun jälkeen aivan toisen näköinen turrilainen. Vinkkinä nettifirmoja käyttäville; kannattaa aina ennen tilausta ja maksamista varmistaa että tuotetta on varastossa!! Kainuulaisten koirien harmiksi Jahti koiranruoka rekka, mistä Inkallekin on tähän asti raakaruoat ostettu lopetti käymästä täällä. Asiakkaita kyllä olisi ollut, mutta ilmeisesti ruoat autossa eivät tänne asti riittäneet. Toivottavasti Kennelrehun auto jatkaa vielä käymistään. Ja toinen harmillinen juttu on, ettei koirakerhomme, KSTK järjestä tänä vuonna tottelevaisuuskoulutusta kouluttajapulan vuoksi. No onneksi tätä lajia voi treenailla kotonakin.

Eilen oli ikimuistoinen päivä Tuusniemellä. Haaveesta tuli totta. Tiedettiin että pakkasta, tuulta ja tuiskua oli luvassa, reissu matkoineen kesti melkein yksitoista tuntia, mutta se kannatti:)

 

Ale-myynneistä löytyi Inkalle tällainen heijastin mantteli. Ostin myös syksyllä juoksuvyön ja ollaan nyt harjoiteltu sauvakävelyä koiran kanssa, alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan. Alussa oli hankaluuksia kun Inka ei ruennut edellä kävelemään vaan tuli aina sivulle. Samaa käytiin kokeilemassa eilen jäällä suksien kanssa. Lähdettiin moottorikelkan jälkiä pitkin, alku meni hyvin kunnes osuttiin sohjoon ja sukset kastuivat. Lumi jääty suksien pohjiin... piti kävellä takaisin. Tätä täytyy käydä kokeilemassa uudelleen, saatetaanpa jopa saada jäälle oma hiihtolatu. Pari kertaa ollaan myös kokeiltu potkurin kanssa "lenkkeilyä", yllättävän raskasta hommaa tuo potkuttelu. Kannattaa kokeilla.

Käytiinhän me myös Kajaanin tamminäyttelyssä. Tuomarin mielestä Inka ei ollut tyypillisen espanjalaisen värinen. (?)  Tässä vielä yksi kuva, tuolla nyytissä on Inkan piilottama rustoluun jämä, jota sitten täytyy vartioida hyvin, nukkuukin sen lähettyvillä. (On siis opetettu syömään luut pyyhkeen päällä.) Me jäädäänkin nyt sitten odottelemaan aurinkoisia kevät kelejä:) Harkinnassa vielä ilmoittaudutaanko Tuusniemen ryhmänäyttelyyn.

 

Kiireinen syksy on takanapäin ja lunta odotellaan. Ihmiset on enempi ja vähempi sairastelleet, mutta koiruli on ollut terveenä. Järvikin kävi jo jäässä, mutta eipä enää ole jäälle asiaa. Kotona on kumman rauhallista, Inkalla alkoi juoksut ja pöksyt pistää hiljaiseksi. Emäntä sai ajatuksen, jos noita pöksyjä alkaisi pitää useamminkin jalassa... :) Remontin jäljiltä löytyi komerosta Inkan pentuajan peti, joka oli tarkoitus antaa kissan käyttöön, mutta Inka ei ollut asiasta samaa mieltä... Tässä muutama kuva syyskuulta:

ja muutama tänään otettu:

Emäntä suoritti lomalla kasvattajan peruskurssin ja toimii jatkossa Vesikoirat ry:n alueyhteyshenkilönä Kainuussa, joten Kainuun vesiäiset; ottakaahan yhteyttä!

Kesä on jo pitkällä, mutta ei ohi. Emäntäkin odottelee vielä kesäloman alkamista, johon on pari viikkoa aikaa. Sitä ennen käydään parit näyttelyt. Agilityn jatkokurssi päättyi ja harjoittelut on nyt jääneet vähemmälle. Eilen oli viimeiset toko treenit, nyt vain sitten pitäisi uskaltaa ilmoittautua virallisiin kisoihin/kokeeseen. Seuraamiset vaatii edelleen hiomista ja paikallamakuussa nousi istumaan, mutta pysyi siinä. Muut liikkeet meni onnistuneesti ja erityisesti estehyppy; meni ilman haukkumista tai muita ääntelyjä:) Niin ja Inkan veljestä, Kaaposta on tulossa isä! Meillä kävikin tulevaan tätiin tutustumassa mahdollinen pennun uusi omistaja. Oikein paljon onnea Kaapolle ja Lissulle.

Toukokuu on mennyt opetellessa tokon ja agilityn saloja. Aloitettiin toko, kilpailemaan tähtäävien alokas ryhmässä ja agilityssä ollaan jatkokurssilla. Molemmat lajit vaativat vielä melkoisesti harjoittelua, etenkin ohjaajalta, valssit ym. koiran ohjaukset, varsinkin haukkuvan "yli-innokkaan" koiran kanssa, jolla vauhtia riittää. Kokeiltiin tässä keinua, Inka otti keinun puolessa välissä loikan ja hyppäsi koppina mamin syliin, onneksi mami oli tilanteen tasalla... mahtoi sekin olla näky, joo, keinu siis vaatii vielä pientä hiomista. Toko on mennyt ihan kivasti, vaikka siinäkin meinaa koira välillä kuumua liikaa. Kontaktista on saatu kehuja, luoksetulot innokkaita ja vauhdikkaita, seuraaminen vaatii enempi harjoittelua, kun maassa olisi parempia hajuja, eli siis lyhyitä seuraamisia ja paljon nameja, niin jospa se siitä. Inka heitti talviturkkinsa viime viikonloppuna ja päästiin ensimmäistä kertaa ruohikon leikkuuseen, joten eiköhän se kesä nyt sitten ole tullut!!

... on vesikoira aloittanut uimaharjoittelunsa

... Sara tyttö on käynyt viikoittain ihmettelemässä Inkan puuhailuja

... on ulkoiltu kavereiden kanssa

... vaan eipä taida nämä kinokset sulaa vappuun mennessä.

 

Toukokuussa Inkalla ja Pyryllä alkaa TOKO harjoittelun alkeet. Inka on hieman Pyryä vanhempi. Punnittiin tytteli turkinleikkauksen jälkeen eläinlääkärissä, painoa oli 14,3kg. Eläinlääkärin mielestä voisi olla hieman hoikempikin, vähän ylimääräistä rasvaa selkäosassa. (Ruoka oli muuten mummolassa maistunut, eikä ranttuilusta ollut tietoakaan, kuten kotona välillä tahtoo olla.) Elikkäs pienelle dieetille sitten vaan.

Inka oli pari viikkoa "mummolassa" hoidossa ja nyt on palailtu takaisin arkeen. Tavat oli samat kuin kotona; mummon kukat sai väistyä kukkapöydältä kun neiti halusi katsella ikkunasta ulos. Ihanat serenadit yksin jäädessä... ja koirathan saa tietysti makoilla sängyllä... Kaikki oli mennyt hyvin, paitsi että toisella viikolla alkoi juoksut, jolloin joutui pitämään pöksyjä, mikä vähän veti mieltä apeaksi. Niin ja sitten piti sietää parina päivänä kylässä ollutta 8-vko:n ikäistä dogon pentua.. Ensiviikolla olisi edessä vielä turkinleikkaus operaatio.

Paljon Onnea Inka ja sisarukset!

Eilen oli jännittävä päivä Kajaanin Tamminäyttelyssä. Kuten kuvasta huomaa, Inka sijoittui paras narttu kehässä toiseksi ja sai ensimmäisen sertinsä:)) Olipa mukava aloitus uudelle vuodelle.

"Jee"! Talvea tekee. Tänään on satanut lunta ainakin parikymmentä senttiä...

Ennen ulkoilua:


ja jälkeen:


(...kaikki hauskuus loppuu aikanaan...)

Viikonloppuna Inka pääsi ensimmäistä kertaa miesten mukaan kokeilemaan linnunmetsästystä. Vaikka saalista ei tällä kertaa tullut, oli Inka hengessä mukana ja teeren siipeä piiloista etsiskellyt. Ensimmäistä laukausta oli vähän säpsähtänyt, mutta toisesta ei ollut sitten moksiskaan. Inkasta siipi olisi mukavampaa pitää itsellä ja viedä se omaan piiloon...
Lonkka- ja kyynärtuloksia vielä odotellaan, muut terveystutkimukset olivat kaikilta osin kunnossa.

Käytiin eilen virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa, samalla otettiin myös kilpirauhaskokeet. Eläinlääkäri epäili lonkkien olevan C:n luokkaa, johtuen matalista lonkkamaljoista. Kyynärät näytti olevan ok. Ensiviikolla on sitten vielä silmätutkimukset edessä. Inka oli eilisen päivän aika väsynyttä tyttöä, mutta tänä aamuna virtaa oli taas entiseen malliin.

Voi tätä Suomen kesää! Ilma oli tänään aurinkoinen, joten päätettiin lähteä käymään match showssa Kontiomäessä. Kauaa ei auringosta keretty nauttia, kun edempää alkoi kuulua jytinää ja kohta saatiin rakeita niskaan. Näyttely täytyi hetkeksi keskeyttää kaatosateen ja ukkosen vuoksi. Onneksi kehät saatiin  piakkoin vietyä loppuun ja päästiin kotiin kuivattelemaan. Iltapalalla Inkalla sitten olikin hau-haun nappuloita, jotka saatiin palkinnoksi. Nykyisinhän tämä neiti ei oikein nappuloista välitä, mutta silloin tällöin menettelee... Tuomari kysyikin, mitä meillä syödään kun on niin kiiltävät hampaat, johtuneeko broilerin siivistä, sillä hampaiden pesut tahtoo välillä vähän unohtua. Oltiin isojen luokassa  punaisten kakkosia.

Oulun näyttelyreissu on onnellisesti ohi. Reissu oli onnistunut, vaikkakaan olosuhteet ja sää ei meitä oikein suosineetkaan. Kenttä oli huonossa kunnossa ja vettä satoi koko sunnuntain kehien ajan. Seuraavaan näyttelyyn menemme ehkä syksyllä tai ensi talvena. Voi olla, että Inka saa piakkoin kesä lookin.
 

Olimme tässä eräänä iltana kävelyllä läheisillä pelloilla. Inka ei huomannut edellämme juoksevaa jänistä, mutta sai siitä hajun ja lähti tomerana tyttönä jälkeä seuraamaan. Jänis olikin kauempana pysähtynyt paikoilleen, Inka huomasi sen vasta melkein "törmättyään" siihen. Näky oli huvittava, Inka säikähti ja juoksi häntä koipien välissä taaksemme sitä haukkumaan. Jänis siinä vähän aikaa seuraili tilannetta ja lähti sitten jatkamaan matkaansa. Koiralla taasen tuli niin sanotusti pupu pöksyyn.